Tuotanto on nyt edennyt siihen vaiheeseen että viimeiset rutistukset pitäisi jaksaa vielä. Mitä jos ei jaksa? Rytmisryhmän tapahtumaan on viikko aikaa ja se näkyy omalla kohdallani lähinnä siinä, että mitään muuta ei enää oikein osaa ajatella - enkä näin ollen osaa rentoutua. Viime viikonloppuna yritin parhaani mukaan nollata hetkeksi tilanteen sen kunniaksi että siirryin taas vuodella lähemmäs eläkeikää. Kuinkas kävikään? Pikkupienissä Rytmiksellä vaihdoin ajatuksia pajanvetäjäongelmista koordinaattori-Annen kanssa ja pyysin Petraa vetämään kosketinpajaa... mission failed.
Ajattelin että tässä vaiheessa on parasta kirjoittaa tuntojaan julki, kun iltayhdeksältä koulu- ja työpäivän jälkeen ehdottaa bändille treeniaikatauluja ja puhuu puhelimessa yhteistyökumppaneiden logoista. Vähän alkaa itkettää tämä tilanne.
Omalla kohdallani stressi on jakautunut melko tasaisesti koko projektin ajaksi - kun yksi on laantunut, on tilalle tullut toinen. Onneksi tuntuu siltä että enimmäkseen saan siitä energiaa. Nyt kuitenkin on hellyydenkipeys ja päänsärky huipussaan ja nautintoaineita kuluu. Alussa olin varma ettemme saa minkäänlaista ohjelmantynkää tapahtumaan kasaan, ja viime aikoina erityisesti pajanvetäjät ovat tuottaneet päänvaivaa - tuntuivat olevan kiven alla. Nyt kun ne on hoidettu ja silti tuntuu siltä että asioita pitäisi tapahtua NYT, tekisi mieli vain heittäytyä olkkarin matolle huutamaan ja itkemään.
Itse Rytmis-tapahtumaa odottelen ripauksella kauhua maustetuin innostuksen tuntein. Tehtäväni on olla Piitu, toinen Rytmiksen uusista maskoteista. Olenko lasten silmissä tarpeeksi innostava ja maskottimainen? Löytyykö sanoja? Miten "keikka" menee?
Onneksi meidän tapahtuma on ensimmäinen, silloin se on myös ensimmäisenä ohi. Tosin lisäjännitystä viikonlopulle asti tuo se, että juonnan Lapuan tapahtuman catwalk-esityksen. Siitä en kyllä halua enkä aio ottaa niin paljon paineita - juontohommat ovat kuitenkin tuttuja ja improvisaatio sujuu.
Tuotantoviikon jälkeen aion saunoa pitkään ja palkita itseni vierailemalla kotona ja pokkaamalla ikääntymislahjani kaikilta sukulaisilta - ja ehkä seuraavalla viikolla yritän nollata uudestaan. Jos on rahaa.
