Hajonneet kengät, punoittavat silmät, kuraiset farkut, diivailevat artistit ja pisin koskaan valvomani yhtenäinen aika. Uudet hyvät korvatulpat, taivaallisen hyvää kiinalaista, hyviä fiiliksiä Putrosta, Pariisin keväästä, viikonlopun kovimmasta keikasta eli System of a Downista, työkavereista, asiakkaista ja siitä että on kesä ja festarit. Se oli Provinssirock - Ihmisten Juhlaa aidoimmillaan.
Ja sitten aika palata arkeen. Olen edelleen kuin puulla päähän lyöty. Tänään aion nukkua koko illan, ehkä katsoa muutaman koosteen YleX-areenasta, rauhoittua.
Yksi ajatus vallitsi mieltäni koko festarin ajan, ja hallitsee edelleen.
TÄÄ ON NIIN MUN ALA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti