MARS'12, torstai:
Torstain ensimmäinen luento oli Dr. Mark Duffetin keynote, Understanding Fandom. On pakko myöntää että brittiherran aksentti oli sen verran vaikeaa, etten siitä juurikaan irti saanut. Sen verran kuitenkin ymmärsin Duffetin esittelemästä fanin ja faneuden määritelmästä, että taidan itse olla sellainen, tai ainakin ollut. Faneus syntyy fanin rakkaudesta sitä mielihyvää kohtaan, jota hän saa kuunnellessaan artistin musiikkia ja käydessään artistin keikoilla. Musiikki voi myös auttaa fanin vaikeiden aikojen yli, ”auttaa jaksamaan”, ja siksi musiikkiin ja sen esittäjään muodostuu vahvakin tunneside. Tuskin on kovinkaan monta, joka esimerkiksi soku10-luokalta ei tunnista itseään tuosta määritelmästä. Tai tuskin on kovinkaan monta sellaista ihmistä ylipäätään.
Vaikka oli ensimmäinenkin luento hyvä, seuraavat kaksi paneelikeskustelua olivat torstain parasta antia. Ensimmäisenä pureuduttiin klubitoiminnan ajankohtaisiin haasteisiin – muistaakseni samalla teemalla keskusteltiin viime vuonnakin.
Paneelissa ensimmäisten asioiden joukossa esiin nousi rytmimusiikin tuet, esimerkiksi VAKA-tuki. Panelistit keskustelivat muun muassa siitä, toimiiko bändikohtainen tukeminen paremmin vai huonommin kuin klubikohtainen. Koska olen aina ollut vähän pihalla näistä tuki- ja hankerahoituksista ja muista, olin itse paneelissa hieman pihalla. Otin kuitenkin nyt selvää Esekistä ja VAKAsta, ja olipa todella hyvä että otin! Kuten olen näiden kahden ja puolen vuoden aikana todennut, nautin ehdottomasti enemmän tuottajana toimimisesta kuin ”soku-hihhuloinnista”, ja Esekistähän on todella hyvä ja tärkeä tietää, jos tapahtumajärjestäjänä toimii.
ISO Klubipaneeli jatkui vielä tästä, mutta koska loppuajan puheenaiheet liippasivat niin läheltä perjantain paneelikeskustelua Keski-iän kriisi festareilla, jatkan aiheesta myöhemmin.
Toinen todella viihdyttävä keskustelu oli torstain toinen suuri paneelikeskustelu, KUKA MITÄ HÄH?, joka käsitteli popmusiikin kulttuuripolitiikkaa. Tämänkin paneelin seuraamista haittasi suuresti tietämättömyyteni ja ymmärtämättömyyteni raha-asioiden suhteen; taas kerran lupasin itselleni, että vielä joskus ymmärrän niistä edes jotain.
Paneeli aloitettiin oikeasti popmusiikista. Puhuttiin siitä, kuinka helppoa musiikin kuunteleminen nykyään on – eihän siitä tarvitse edes maksaa, kun on Youtube ja Spotify. Ja jos haluaakin maksaa, niin sekin on helppoa, kiitos online-kauppojen. Itse ostan edelleen verrattain paljon CD-levyjä ja jopa vinyylejä, ja arvostan muita, jotka tekevät niin.
Nykypäivän systeemi tietysti mahdollistaisi yhä useampien bändien helpomman pääsyn useamman kuultavaksi, toisaalta radiossa soivat aina samat rock-virret, jotka estävät nuorten tekijöiden biisien radiosoiton. On myös totta, että nykyään joka nurkalta putkahtelee uusia bändejä, ja joukosta pitää erottua, jos haluaa saada minkäänlaista julkisuutta.
Yksi nykypäivän musiikki-ilmiö on myös genrerajojen häilyminen. Aiemmin musiikkia on tehty hyvin genre-uskollisesti, ”punk punkkina ja pop poppina”. Nykyään on kuitenkin ”lupa” hyppiä tyylilajista toiseen saman bändin kanssa, samalla albumilla, tai ehkä jopa samassa biisissä. Se voi myös osaltaan vaikuttaa siihen, kuinka helposti bändi löytää oman kuulijakuntansa.
Jotenkin näistä aiheista päästiin Helsingin rakennuspolitiikan ja ammattikorkeakoulujen toimivuuden kautta kontrollin ja säätelyn tematiikkaan. Esimerkiksi nostettiin ajankohtainen tupakointikielto ulkoilmatapahtumissa. Kyseisestä säädöksestä keskuteltiin koko festarikesä; eihän esimerkiksi täyteen ammutun Provinssirockin päälavan edustaa voi MITENKÄÄN valvoa tämän asian suhteen. Ja vaikka joku järjestyksenvalvoja näkisikin, että tuolla poltellaan, niin siinä vaiheessa kun paikalle päästään, on tupakka jo tumpattu – jos siis paikalle ylipäätään päästään.
Alati kasvava holhous ja lisääntyvät kiellot on varmasti yksi syy myös nuorison kaikkoamiseen musiikkitapahtumista, ja totta kai myös aikuisten. Mikko Alatalo totesi paneelissa hienosti: ”Antakaa ihmisten omalla vastuulla kasvaa vapauteen.” Niinhän se menee vaikkapa lastenkasvatuksessakin: sitä mukaa kun lapselle tai nuorelle antaa vapauksia, hän saa ottaa myös vastuuta omista teoistaan. Viimeinen lause muistiinpanoissani tämän paneelikeskustelun osalta on sitaatti Stuba Nikulalta: ”Mordorin musta sumu, joka saa ihmiset edelleen soittamaan punkkia.”
Torstaina kävin vielä hetken katsomassa yhtä paneelikeskustelua Liittoudu tai kuole, joka keskittyi pohjoismaisten festivaalien tulevaisuuteen. Ehdin istua yleisössä ehkä viisi minuuttia, ja totesin, että takana oleva pitkä päivä, edessä oleva pitkä ilta ja kovin hidastempoinen englanninkielinen keskustelu eivät vaan sopineet yhteen. Lähdin siis pois ja illalla toimin DJ:nä MARSin Showcasessa, jossa esiintyivät muun muassa Streak and the Raven ja Sara. Vielä pienet kellarijatkot siihen päälle – loistava ilta.
| Streak and the Raven lauteilla, meikäläinen DJ-kopissa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti